kielen

substantiivi

1. Kielen on suomenkielinen muoto sanasta 'kieli', joka tarkoittaa sekä puhe- ja kirjoittamiskieltä että ihmisen tai eläimen kieltä.

   Kielen opiskelu avaa ovia uusiin kulttuureihin.

Synonyymisanakirja

kielen

1. ominaisuus, piirre.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Kieli on järjestelmä, joka koostuu merkeistä ja säännöistä, joita käytetään kommunikoimiseen. Kieli voi olla puhetta, kirjoitusta tai viittomakieltä. Se on keskeinen osa ihmisten sosiaalista elämää ja kulttuuria, ja se mahdollistaa ajatusten, tunteiden ja tietojen välittämisen. Kieli voi vaihdella suuresti eri kulttuurien ja yhteisöjen välillä, ja se kehittyy jatkuvasti ajan myötä.

Käännökset

Sanonnat

"Luonto on antanut ihmiselle yhden kielen, mutta kaksi korvaa, jotta voisimme kuulla kaksi kertaa enemmän kuin puhumme (Diogenes Laertios)."

"Mieli kielen juoksuttaa."

"Opettele sanomaan ei, poikani Siitä sinulle tulee olemaan enemmän hyötyä kuin latinan kielen taidosta Herbert Spencer."

Riimisanakirja

kielen rimmaa näiden kanssa:

eilen, vähitellen, paikoitellen, yksitellen, ylen

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kieleke, kielekkeinen, kielellinen, kielellisesti, kielenhuoltaja, kielenhuolto