viilu
substantiivi
-
Ohut puinen kerros, jota käytetään pinnoitteena.
Pöydän pinta oli viimeistelty vaahteraviilulla.
Taivutus
yks. nom. viilu, yks. gen. viilun, yks. part. viilua, yks. ill. viiluun, mon. gen. viilujen, mon. part. viiluja, mon. ill. viiluihin.
Esimerkit
Pöydän pinta oli viilua.
Viilu irtosi huonekalusta.
Hän käytti viilua remontissa.
Etymologia
Lainasana ruotsista 'fanér', penetroitu tai ohennettu puuviilu.
Käännökset
Riimisanakirja
viilu rimmaa näiden kanssa:
mahonkiviilu, tammiviilu, puuviilu, kyntöviilu
Liittyvät sanat
viiluttaa, siivuLäheisiä sanoja
viilto, viiltohaava, viiltää, viilu, viilupuu, viiluttaa