valtalaki

substantiivi

1. Laki, joka määrittää vallan käytön puitteet ja säännöt.

   Uusi valtalaki muutti tapoja, joilla valtion virkamiehet toimivat.

Taivutus

yks. nom. valtalaki, yks. gen. valtalain, yks. part. valtalakia, yks. ill. valtalakiin, mon. gen. valtalakien, mon. part. valtalakeja, mon. ill. valtalakeihin.

Synonyymisanakirja

valtalaki

1. peruslaki, hallintolaki.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Valtalaki säädettiin nopeasti kriisitilanteessa.
Valtalain vaikutus oli laaja.
Hän tutki valtakunnan valtakäytäntöjä.

Käännökset

Riimisanakirja

valtalaki rimmaa näiden kanssa:

kitalaki, maakuntalaki

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

Valtakunnansyyttäjänvirasto, valtakunnanverkko, valtakunta, valtalaji, valtalehti, valtamerentakainen