turkis
substantiivi
-
Karvapeite, joka voi kuulua eläimelle tai siitä valmistettu vaate.
Talvella monet käyttävät turkiksia pysyäkseen lämpiminä.
Taivutus
yks. nom. turkis, yks. gen. turkiksen, yks. part. turkista, yks. ill. turkikseen, mon. gen. turkisten turkiksien, mon. part. turkiksia, mon. ill. turkiksiin.
Esimerkit
Turkis on ollut osa talvipukeutumista vuosisatojen ajan.
Hän peri isoäidiltään vanhan turkiksen.
Turkiksen käyttö on herättänyt keskustelua eläinten oikeuksista.
Käännökset
| englanti |
fur pelt |
Slangisanakirja
-
karvakotsa: turkishattu
Liittyvät sanat
soopeli, korvalaput, punakettu, platinakettu, boaLäheisiä sanoja
turkinkielinen, turkinkyyhky, turkinpippuri, turkis, turkisala, turkiseläin