talven

substantiivi

1. Vuoden aika, joka alkaa joulukuussa ja päättyy maaliskuussa, jolloin on kylmää ja usein lunta.

   Talven aikana päivät ovat lyhyitä ja yöt pitkiä.

Mitä tarkoittaa

Talvi on yksi neljästä vuodenaikasta, joka seuraa syksyä ja edeltää kevättä. Talvi alkaa astronomisesti joulukuun 21. tai 22. päivänä ja päättyy maaliskuun 20. tai 21. päivänä. Talven aikana lämpötilat laskevat, ja monilla alueilla sataa lunta, mikä vaikuttaa merkittävästi ympäristöön, ekosysteemeihin ja ihmisten elämään. Talvi on myös aikaa, jolloin monet eläimet vaipuvat talviuneen tai muuttavat lämpimämpiin olosuhteisiin. Ihmiset nauttivat talvesta monin tavoin, esimerkiksi laskettelun, lumilautailun ja muiden talviurheilujen parissa.

Käännökset

Sanonnat

"Antti talven aloittaa."

"Heikin päivänä katkee talven selkä (talvi on puolivälissä)."

"Itä talven istuttaa Pohjoinen sen pois puhaltaa."

"Itä talven istuttaa, pohjoinen pois sen puhaltaa."

"Joka kesän kuokkii, sitä Jumala talven ruokkii."

Riimisanakirja

talven rimmaa näiden kanssa:

ahven, puna-ahven, meriahven, lasiahven, kirjoahven, haiven, partahaiven, hiven, non-woven, tyven

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

talvemmaksi, talvemmalla, talvemmalle, talvempana, talvenkestävyys, talvenkestävä