särvin

substantiivi

1. Pienet kalat, jotka syödään leivän kanssa; lisuke.

   Järviruoka kuten särvin on osa perinteistä suomalaista ateriaa.

Taivutus

yks. nom. särvin, yks. gen. särpimen, yks. part. särvintä, yks. ill. särpimeen, mon. gen. särpimien särvinten, mon. part. särpimiä, mon. ill. särpimiin.

Synonyymisanakirja

särvin

1. työkalu, ase.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Pitopöytään katettiin runsaat särvimet.
Hän säästi parasta särvintä vieraiden varalle.
Savukala toimi hyvinä särvimenä leivän päällä.

Käännökset

Riimisanakirja

särvin rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

särmätä, särmäys, särpiä, särvin, särähdellä, särähdys