staccato
substantiivi
-
musiikissa nopeasti ja terävästi soitettu sävel
Hän soitti kappaleen staccato-tekniikalla.
Esimerkit
Hänen soitossa oli selvästi staccato-tekniikka.
Rakastan kuunnella staccato-pianokappaleita.
Tässä kappaleessa on paljon staccato-rytmiä.
Staccato-tyyli tuo esiin soittamisen nyanssit.
Staccato-lyönnit tekevät esityksestä elävän.
Etymologia
Lainasana italiasta 'staccato', musiikkitermi.
Käännökset
| englanti |
staccato
puhekieltä An articulation marking directing that a note or passage of notes are to be played in an abruptly disconnected manner, with each note sounding for a very short duration, and a short break lasting until the sounding of the next note; as opposed to legato. Staccato is indicated by a dot directly above or below the notehead.
Made up of abruptly disconnected parts or sounds. (quote-book) (past participle of) disjointed, disunited, separate loose (pages in a book) puhekieltä outdistanced (l) |
Läheisiä sanoja
stabilisoida, stabiliteetti, stabiloida, stabilointi, stadi, stadion