sortuminen
substantiivi
-
tilanne, jossa jokin romahtaa tai kaatuu; hajoaminen tai tuhoutuminen.
Rakenteen sortuminen aiheutti vakavan onnettomuuden.
Mitä tarkoittaa
Sortuminen viittaa prosessiin, jossa jokin rakenne, järjestelmä tai tilanne menettää vakautensa ja kaatuu tai romahtaa. Tämä voi tapahtua fyysisen rakenteen, kuten rakennuksen tai sillan, kohdalla, mutta myös abstraktimmissa yhteyksissä, kuten taloudellisissa järjestelmissä tai sosiaalisissa rakenteissa. Sortuminen voi johtua monista syistä, kuten suunnitteluvirheistä, kuormituksesta, ympäristöolosuhteista tai sisäisistä ristiriidoista. Esimerkiksi rakennusten sortuminen voi johtua maanvyöryistä tai maanjäristyksistä, kun taas sosiaalinen sortuminen voi viitata yhteiskunnallisten rakenteiden hajoamiseen kriisiaikoina.
Käännökset
| englanti |
collapse cave in |
| ranska | effondrement (m) |
| saksa | Kollaps (m) |
| kreikka | κατάρρευση (f), qualifier (m)edicine λιποθυμία (f) |
| italia | collasso (m) (in medicine), crollo (m) (material and financial), tracollo (m) (in finance) |
| puola | zapaść (f) |
| romania | colaps, cădere (f) |
| venäjä | обва́л (m), прова́л, колла́пс (m), круше́ние, крах (m) |
| ruotsi | kollaps |
Riimisanakirja
sortuminen rimmaa näiden kanssa:
vatsastapuhuminen, kuminen, luminen, niukkaluminen, runsasluminen, vähäluminen, suuntautumistaipuminen, kommuuniasuminen, kerrostaloasuminen, palveluasuminen
Liittyvät sanat
sortumus, repsahdus, sortuma, romahdus, sortua