solstice
substantiivi
-
Vuoden aikajakso, jolloin aurinko on korkeimmillaan tai matalimmillaan taivaanrannassa, mikä johtaa päivän ja yön pituuden maksimiin tai minimumiin.
Kesäpäivänseisaus on hetki, jolloin päivä on pisin vuodessa.
Synonyymisanakirja
solstice
-
kosminen aika, päivänseisaus, kesäpäivänseisaus, Kesäpäivänseisaus, keskikesä, juhannus, 21. kesäkuuta, talvipäivänseisaus.
Mitä tarkoittaa
Solstitium on astronominen ilmiö, joka tapahtuu kahdesti vuodessa: kesä- ja talvipäivänseisauksen aikana. Kesäpäivänseisaus tapahtuu kesäkuun ympärillä ja merkitsee sitä, että pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on pisin. Talvipäivänseisaus puolestaan tapahtuu joulukuun ympärillä ja merkitsee sitä, että yö on pisin. Solstitium johtuu maapallon akselin kallistuksesta suhteessa sen kiertorataan auringon ympäri, ja se vaikuttaa merkittävästi vuodenaikojen vaihteluun ja päivän pituuteen.
Käännökset
| englanti |
päivänseisaus
One of the two points in the ecliptic at which the sun is furthest from the celestial equator. This corresponds to one of two days in the year when the day is either longest or shortest. |
Läheisiä sanoja
solmukki, solmukohta, solmupisto, solmuväli, solttu, solttupoika