sokeentua
verbi
-
menettää näkökyky
Onnettomuudessa hän saattoi sokeentua.
Taivutus
yks. nom. sokeentua, yks. gen. sokeennun, yks. part. sokeentui, yks. ill. sokeentuisi, mon. gen. sokeentukoon, mon. part. sokeentunut, mon. ill. sokeennuttiin.
Etymologia
juontuu sanasta 'sokea', tarkoittaen näön menettämistä tai selittämättömyyttä.
Käännökset
| englanti |
(alternative form of) |
Riimisanakirja
sokeentua rimmaa näiden kanssa:
tukkeentua, kulkeentua, nokeentua, sotkeentua, kuoleentua, tuleentua, jälkituleentua, tuuleentua, umpeentua
Läheisiä sanoja
sokeainkoulu, sokeapainatus, sokeasti, sokeentua, sokeerata, sokellus