sitovuus
substantiivi
-
ominaisuus, jolla on velvoittava vaikutus tai pakottaaa seuraamusta
Juristit keskustelivat sopimuksen sitovuudesta.
Taivutus
yks. nom. sitovuus, yks. gen. sitovuuden, yks. part. sitovuutta, yks. ill. sitovuuteen, mon. gen. sitovuuksien, mon. part. sitovuuksia, mon. ill. sitovuuksiin.
Esimerkit
Sopimuksen sitovuus tuli kyseenalaistetuksi.
Hän tutki asiakirjan oikeudellista sitovuutta.
Sitovuus riippuu osapuolten välisestä luottamuksesta.
Käännökset
| romania | valabilitate (f), validitate (f) |
Liittyvät sanat
oikeusvoima, purkaaLäheisiä sanoja
sitoutumaton, sitoutumattomuus, sitovasti, sitovuus, sitra, sitronaatti