sirinä

substantiivi

1. Jatkuva, korkeataajuinen ääni, joka saattaa aiheutua esimerkiksi hyönteisestä tai sähkölaitteesta.

   Kesällä illat täyttyivät sirinästä, kun hyttyset parveilivat.

Taivutus

yks. nom. sirinä, yks. gen. sirinän, yks. part. sirinää, yks. ill. sirinään, mon. gen. sirinöiden sirinöitten sirinäin, mon. part. sirinöitä, mon. ill. sirinöihin.

Synonyymisanakirja

sirinä

1. siritys, siritys.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hyttysen sirinä häiritsi yöllä.
Kuulin pienen koneen sirinän.
Sirinä täytti hiljaisuuden huoneessa.

Käännökset

Riimisanakirja

sirinä rimmaa näiden kanssa:

lirinä, pirinä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

sirahdus, sirahtaa, sireeni, sirinä, siristellä, siristely