rump

substantiivi

Rumpu on lyömäsoitin, joka koostuu yleensä puusta tai metallista valmistetusta rungosta ja jännitetystä kalvosta, jota soitetaan lyömällä.
Rumpu kuuluu moniin musiikkityyleihin, kuten rockiin ja jazziin.

Synonyymisanakirja

rump

takaosa, takamus, peräpää, perä, lonkka, takaneljännes, ruumiinosa, takapuoli, peppu, perse, pylly, ahteri, pyrstö, persus, pakarat, takalisto.

Liittyvät sanat: rumpali, rumpalipoika, rumpu, rumpujarru, rumpukalvo, rumpukapula.

Mitä tarkoittaa

Rumpu on musiikissa käytettävä lyömäsoitin, joka voi vaihdella koosta ja muodosta. Rumpuja on käytetty vuosisatojen ajan eri kulttuureissa. Ne voivat olla yksinkertaisia, kuten tamburi, tai monimutkaisempia, kuten symbaalit tai rumpusetit. Rumpujen soitto perustuu rytmiin, ja ne ovat keskeisessä roolissa monien musiikkityylien rytmisen perustan luomisessa. Rumpuja soitetaan yleensä käsin tai lyömäsoittimilla, kuten mailoilla tai vasarilla.

Käännökset

englanti

takapaisti

perä

pylly The hindquarters of an animal
A cut of meat from the rump of an animal.
The buttocks.
remnant Remnant, as in rump parliament.
puhekieltä English rump
a topside beef cut
to plunder, clean out of money
puhekieltä sexual intercourse|Sexual intercourse.

Slangisanakirja

patteristi: rumpali : Ei se hääppöne bändi ollu, mut patteristi osas kyl skulaa.

Läheisiä sanoja

rummunpärinä, rummusto, rummuttaa, rummutus, rumpali, rumpalipoika

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro