rikkua
verbi
-
olla epäjärjestyksessä tai epäkunnossa
Tietokone voi alkaa rikkua, jos sitä ei huolleta.
Taivutus
yks. nom. rikkua, yks. gen. rikun, yks. part. rikkui, yks. ill. rikkuisi, mon. gen. rikkukoon, mon. part. rikkunut, mon. ill. rikuttiin.
Esimerkit
Hän ei halua rikkua sääntöjä.
Voisitko varoa
Käännökset
| englanti |
puhekieltä To break. |
Läheisiä sanoja
rikkouma, rikkoutua, rikkoutuma, rikkua, rikkumaton, rikkuri