rappeutuminen
substantiivi
-
prosessi, jossa jokin asia heikkenee, tuhoutuu tai menettää arvoaan tai laatuaan vähitellen
Rappeutuminen on luonnollinen osa elämänkiertoa, mutta se voi myös johtua ihmisen toiminnasta.
Mitä tarkoittaa
Rappeutuminen viittaa prosessiin, jossa materiaalit, organismit tai rakenteet menettävät eheytensä tai toimintakykynsä ajan myötä. Tämä voi tapahtua monista syistä, kuten ympäristötekijöiden, kemiallisten reaktioiden, biologisten prosessien tai mekaanisen kulumisen seurauksena. Esimerkiksi rakennusten rappeutuminen voi johtua sään vaikutuksista ja puutteellisesta huollosta, kun taas biologinen rappeutuminen voi liittyä elävien organismien ikääntymiseen tai sairauksiin. Rappeutuminen on keskeinen käsite ekologisissa ja biologisissa tutkimuksissa, sillä se vaikuttaa elinympäristöjen dynamiikkaan ja biodiversiteettiin.
Käännökset
| englanti |
dilapidation impairment cataplasia decay degeneration |
| saksa | Entartung (f), Dystrophie (f) |
| unkari | elkorcsosulás, degeneráltság, hanyatlás |
| italia | degenerazione (f), distrofia (f) |
| romania | degenerare (f), degradare (f), degenerări (f)-p |
| venäjä | вырожде́ние, упа́док (m), дегенера́ция (f), дистрофи́я (f) |
| ranska | dégénérescence (f), dégénération (f), dystrophie (f) |
| kreikka | δυστροφία (f) |
| puola | dystrofia (f) |
| ruotsi | dystrofi |
Riimisanakirja
rappeutuminen rimmaa näiden kanssa:
vatsastapuhuminen, kuminen, luminen, niukkaluminen, runsasluminen, vähäluminen, suuntautumistaipuminen, kommuuniasuminen, kerrostaloasuminen, palveluasuminen
Liittyvät sanat
rappeutua, degenerointi, elastoosi, neurodegeneraatio, degeneraatioLäheisiä sanoja
rappeuma, rappeuttaa, rappeutua, rappeutuma, rappeutumissairaus, rappio