rajakivi
substantiivi
-
Kivi, joka merkitsee rajakohtaa kahden alueen välillä.
Vanha rajakivi löytyi metsän keskeltä.
Taivutus
yks. nom. rajakivi, yks. gen. rajakiven, yks. part. rajakiveä, yks. ill. rajakiveen, mon. gen. rajakivien, mon. part. rajakiviä, mon. ill. rajakiviin.
Esimerkit
Rajakivi merkitsi vanhan kylätien risteystä.
Paikalliset uskovat
Käännökset
| englanti |
term, terminal figure, terminus |
Riimisanakirja
rajakivi rimmaa näiden kanssa:
harmaakivi, raakakivi, hohkakivi, hiekkakivi, nurkkakivi, kiilakivi, kattilakivi, suolakivi, mukulakivi
Läheisiä sanoja
rajakarjalainen, rajakauppa, rajakaupunki, rajakivi, rajakkain, rajakkainen