nomenclature
substantiivi
-
nimistö; erityisesti tieteellinen tai tekninen nimistö, joka määrittelee ja luokittelee asioita tai ilmiöitä.
Biologit käyttävät tarkkaa nimistöä, jotta lajit voidaan tunnistaa ja luokitella oikein.
Synonyymisanakirja
nomenclature
-
sana, terminologia, nimistö, termistö, sanasto, merkkauskieli, merkintäkieli, toponomia.
Mitä tarkoittaa
Nomenklatuuri viittaa systemaattiseen ja sääntöihin perustuvaan nimistön järjestelmään, jota käytetään tieteellisessä tai teknisessä kontekstissa. Se on erityisen tärkeää tieteissä, kuten biologiassa, kemian ja lääketieteen aloilla, joissa tarkat ja vakiintuneet nimet ovat elintärkeitä kommunikoinnissa ja tutkimuksessa. Esimerkiksi biologisessa nomenklatuurissa käytetään binomista nimeämistä, jossa lajin nimi koostuu kahdesta osasta: suvun nimestä ja lajinnimestä. Nomenklatuurin tarkoitus on vähentää sekaannusta ja varmistaa, että tietyt termit viittaavat aina samaan asiaan.
Käännökset
| englanti |
termistö, nimistö, terminologia
A set of rules used for forming the names or terms in a particular field of arts or sciences. puhekieltä A name. English nomenclature (monikko) nomenclatura|lang=it |
Riimisanakirja
nomenclature rimmaa näiden kanssa:
force majeure, kure, houre, kuumehoure, suure, vakiosuure, satunnaissuure
Läheisiä sanoja
nolostuttaa, nolottaa, nolous, nomadi, nomenklatuura, nomenklatuuri