monophony
substantiivi
-
Yksinkertainen musiikkimuoto, jossa on vain yksi äänilinja tai melodia ilman harmonista säestystä.
Monofoninen musiikki oli yleistä keskiajalla, erityisesti kirkkomusiikissa.
Synonyymisanakirja
monophony
-
musiikki, monofonia, monofoninen musiikki, monodia.
Mitä tarkoittaa
Monofonia tarkoittaa musiikillista muotoa, jossa on vain yksi melodinen äänilinja. Se eroaa polyfoniasta, jossa useita itsenäisiä melodisia linjoja soitetaan samanaikaisesti. Monofonia voi esiintyä sekä laulu- että instrumentaalimusiikissa, ja se on ollut erityisen tärkeä monissa kulttuureissa ja aikakausissa, kuten keskiajalla, jolloin kirkkomusiikissa käytettiin monofonisia lauluja, kuten gregoriaanista laulua. Monofoninen musiikki voi olla myös hyvin yksinkertaista, kuten lastenlauluissa tai kansanmusiikissa, joissa yksi melodia on keskiössä ilman monimutkaisempia harmonisia elementtejä.
Käännökset
| englanti |
monofonia
puhekieltä the characteristic of a piece that has only a primary melody and no secondary melody or accompaniment |
Riimisanakirja
monophony rimmaa näiden kanssa:
penny, nynny, känny, tyyny, lattiatyyny, niskatyyny, neulatyyny, ilmatyyny, haavatyyny, sohvatyyny
Läheisiä sanoja
monolevy, monoliitti, monoliittinen, monologi, monopoli, monopoliasema