laikku

substantiivi

1. Selvästi erottuva alue, joka poikkeaa ympäristöstä väriltään tai tekstuuriltaan.

   Nurmikolla oli vihreä laikku.

Taivutus

yks. nom. laikku, yks. gen. laikun, yks. part. laikkua, yks. ill. laikkuun, mon. gen. laikkujen, mon. part. laikkuja, mon. ill. laikkuihin.

Synonyymisanakirja

laikku

1. täplä, läikkä, pilkku.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Koiralla on musta laikku selässään.
Iholle ilmestyi punainen laikku.
Seinään jäi maalattu laikku.

Käännökset

Riimisanakirja

laikku rimmaa näiden kanssa:

vaikku

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

laihtua, laihuus, laikka, laikku, laikkuinen, laikkuisuus