kultakausi
substantiivi
-
Ajanjakso, joka on erittäin menestyksekäs jossakin asiassa.
Teollisuuden kultakausi toi paljon työpaikkoja.
Taivutus
yks. nom. kultakausi, yks. gen. kultakauden, yks. part. kultakautta, yks. ill. kultakauteen, mon. gen. kultakausien kultakautten, mon. part. kultakausia, mon. ill. kultakausiin.
Esimerkit
Kulttuurin kultakausi on ohitse.
Hän muistelee kultakauttaan usein.
Taidemaailmassa oli monta kultakautta.
Käännökset
| englanti |
golden age |
| kreikka | ακμή (f) |
| italia | qualifierrofessionally all’apice, qualifierhysically nel fiore degli anni |
| venäjä | расцве́т (m), зени́т (m) |
| ruotsi | blomstringstid, glansdagar-p, glansperiod |
Riimisanakirja
kultakausi rimmaa näiden kanssa:
sarjakausi, aikakausi, virkakausi, lamakausi, uhmakausi, lomakausi, juomakausi, markkinakausi, litorinakausi, littorinakausi
Läheisiä sanoja
kultakanta, kultakantainen, kultakate, kultakausi, kultakello, kultakenttä