korvinkuultava
adjektiivi
-
Ahne tai ilmiselvä asenne tai teko, joka on helposti havaittavissa tai kuultavissa.
Hänen kritiikkinsä oli korvinkuultavaa.
Taivutus
yks. nom. korvinkuultava, yks. gen. korvinkuultavan, yks. part. korvinkuultavaa, yks. ill. korvinkuultavaan, mon. gen. korvinkuultavien korvinkuultavain, mon. part. korvinkuultavia, mon. ill. korvinkuultaviin.
Esimerkit
Korvinkuultava hiljaisuus vallitsi huoneessa.
Hänen itkunsa oli korvinkuultavaa.
Se oli korvinkuultava totuus
Etymologia
Perustuu osiin 'korvin' (monikon instruktiivi sanasta 'korva') ja 'kuultava' (verbin 'kuulla' passiivin partisiippi).
Käännökset
Riimisanakirja
korvinkuultava rimmaa näiden kanssa:
multava, kuultava, läpikuultava, luultava
Läheisiä sanoja
korviketavara, korvilla, korville, korvinkuultava, korvis, korvissa