knell
verbi
-
kellon soiminen surullisesti tai hälytyksen merkiksi, yleensä kuoleman tai surun ilmoittamiseksi.
Kirkko soitti kelloa, kun kylän vanhin kuoli, ja se kuului kauas metsään.
Synonyymisanakirja
knell
-
kellon soitto, soitto, kuolinkellot, päästää ääni, kuulua, äännähtää, sanoa, äännellä, soittaa, kilistä, helistä, soittaa kelloja, kilistää, kumistaa, soittaa kuolinkelloja, kumista, soida.
Mitä tarkoittaa
Knell tarkoittaa erityisesti kellojen soimista, joka liittyy surullisiin tapahtumiin, kuten kuolemaan tai hautajaisiin. Tämä käytäntö on ollut osa monia kulttuureja ja uskomuksia, ja se symboloi kunnioitusta kuolleita kohtaan. Kellon ääni voi myös herättää yhteisön huomion ja toimia merkkinä tärkeistä tapahtumista. Knell voi myös käytännössä viitata tilanteeseen, jossa jokin asia on päättymässä tai on tullut loppuunsa, symboloiden sen vaikeaa tai surullista luonteenpiirrettä.
Käännökset
| englanti |
kilistää, kumistaa, soittaa kelloja kuolinkellot
soittaa kuolinkelloja
puhekieltä to ring a bell slowly, especially for a funeral; to toll. puhekieltä to signal or proclaim something by ringing a bell. the sound of a bell knelling; a toll. c 1608, (w), s:Coriolanus, s:CoriolanusACT 5|Act 5, Scene IV. 1750, w:Thomas Gray|Thomas Gray, s:Elegy Written in a Country Churchyard|Elegy Written in a Country Churchyard, Line 1 |