kilahtelu

substantiivi

1. Kilahtelu tarkoittaa ääntä, joka syntyy, kun metalliset tai muut kiinteät esineet törmäävät toisiinsa, aiheuttaen kimeän, kellon tapaisen äänen.

   Kilahtelu kuului, kun lapset leikkivät metallileluilla pihalla.

Synonyymisanakirja

kilahtelu

1. helinä, kilinä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Kilahtelu on äänitekninen termi, joka kuvaa terävän ja kirkkaan äänen syntyä metalliesineiden kolhiessa toisiaan. Tämä ääni voi syntyä esimerkiksi kolikoiden tai muiden metalliesineiden pudotessa tai osuessa yhteen. Kilahtelua voidaan kuulla myös instrumenteissa, joissa on metallisia osia, kuten lyömäsoittimissa. Ääniteknisesti kilahtelu voi olla merkityksellinen esimerkiksi musiikissa, jossa se voi lisätä rytmiä tai tekstuuria. Kilahtelu on myös käytössä kuvaamaan kevyttä, iloista tunnelmaa, erityisesti lasten leikeissä tai juhlatilanteissa.

Käännökset

Riimisanakirja

kilahtelu rimmaa näiden kanssa:

suhahtelu, kajahtelu, huojahtelu, horjahtelu, tuikahtelu, vilkahtelu, torkahtelu, poukahtelu, ailahtelu, heilahtelu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kikuju, kilahdella, kilahdus, kilahtaa, kilaus, kilauttaa