kielin

substantiivi

1. kieliä tai kielten muoto, erityisesti viitaten ihmiskieliin.

   Kielin on tärkeä osa kulttuurista identiteettiä.

Mitä tarkoittaa

Kieli on järjestelmällinen kommunikointimenetelmä, jota ihmiset käyttävät ajatusten, tunteiden ja informaation välittämiseen. Kieli voi olla puhuttua, kirjoitettua tai viittomakieltä, ja se koostuu sanoista ja lauseista, jotka noudattavat tiettyjä kielioppisääntöjä. Kielillä on keskeinen rooli kulttuurissa, identiteetissä ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Maailmassa on tuhansia eri kieliä, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen rakenne ja sanasto. Kielitiede tutkii kielten rakennetta, kehitystä ja käyttöä.

Esimerkit

"Elämä on täällä ihanaa, niin ihanaa, ettei sitä voi kielin kertoa", - sanoo hän ja hartaasti vannottaa äitiänsä tulemaan sinne Afrikkaan puun alle elämään, pian, pian! Ei täällä ole huolta huomisesta, ei surua ei murhetta, joka ihmistä vanhentaa

Käännökset

Riimisanakirja

kielin rimmaa näiden kanssa:

mielin kielin

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kielimies, kielimuoto, kielimuuri, kielimäinen, kielinero, kieliopas