kelliä

verbi

1. olla yksinäinen tai syrjäytyä

   Hänellä on taipumus kelliä yksin.

Taivutus

yks. nom. kelliä, yks. gen. kellin, yks. part. kelli, yks. ill. kellisi, mon. gen. kelliköön, mon. part. kellinyt, mon. ill. kellittiin.

Synonyymisanakirja

kelliä

1. lojua, retkottaa, rojottaa, loisia, laiskotella, vetelehtiä, löysäillä, kuluttaa aikaa, maleksia, loikoilla, kölliä, köllötellä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kissa kellii auringossa.
Lapset kellivät rannalla.
Hän tykkää kelliä mukavassa nojatuolissa.

Käännökset

Riimisanakirja

kelliä rimmaa näiden kanssa:

helliä, lelliä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kellervä, kellistyä, kellistää, kelliä, kello, kelloaika