kainostelu

substantiivi

1. ujo tai epäröivä käytös

   Hänen kainostelunsa kertoo hänen ujoudestaan ja epävarmuudestaan.

Taivutus

yks. nom. kainostelu, yks. gen. kainostelun, yks. part. kainostelua, yks. ill. kainosteluun, mon. gen. kainostelujen kainosteluiden kainosteluitten, mon. part. kainosteluja kainosteluita, mon. ill. kainosteluihin.

Synonyymisanakirja

kainostelu

1. ujous, hienotunteisuus, ujoilu, ujostelu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänen kainostelu hämmentää joskus ystäviä.
Kainostelu vähenee kokemuksen myötä.
Juhlissa hänen kainostelu vähentyi.

Käännökset

Sanonnat

"Kainostelu on usein vaihtoehtoinen sana tyhmyydelle."

Riimisanakirja

kainostelu rimmaa näiden kanssa:

ostelu, muodostelu, ujostelu, elostelu, nostelu, hienostelu, annostelu, luonnostelu, napostelu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kaino, kainostelematon, kainostella, kainostelu, kainosti, kainostuttaa