käsiharmonikka
substantiivi
-
Musiikkisoitin, jossa on kieliä ja puhallusventtiilit, ja jota soitetaan painamalla ja vetämällä kahvoja.
Hän soittaa käsiharmonikkaa kesäisillä festivaaleilla.
Synonyymisanakirja
käsiharmonikka
-
Bandoneón, vapaalehdykkäsoitin.
Mitä tarkoittaa
Käsiharmonikka, tunnetaan myös nimellä diatoninen harmonikka tai vain harmonikka, on musiikkisoitin, joka kuuluu puhallinsoittimien perheeseen. Se toimii ilmapuhallusperiaatteella, jossa soittaja vetää tai työntää soitinta, jolloin ilma kulkee kielien yli ja saa ne värähtelemään. Käsiharmonikkaa käytetään erityisesti kansanmusiikissa eri kulttuureissa, mutta se on myös yleistynyt muissa musiikkityyleissä, kuten folk- ja popmusiikissa. Soitin on yleensä kompakti ja kannettavissa, mikä tekee siitä suositun valinnan monille muusikoille. Käsiharmonikoita on olemassa monenlaisia, eri kokoisia ja äänialoja, ja niitä voidaan soittaa yksin tai osana orkesteria.
Käännökset
| englanti |
concertina |
| ranska | accordéon (m) |
| saksa | Ziehharmonika, Konzertina (f) |
| kreikka | κονσερτίνα |
| italia | fisarmonica (f) |
| puola | koncertyna (f) |
| venäjä | концертина (f) |
| ruotsi | concertina |
Riimisanakirja
käsiharmonikka rimmaa näiden kanssa:
harmonikka, näppäinharmonikka, pianoharmonikka, kronikka
Läheisiä sanoja
käsialanäyte, käsiase, käsienhoitaja, käsienhoito, käsijarru, käsijohde