drum
substantiivi
-
Käsi- tai jalkavoimalla soitettavan, ontto, yleensä pyöreä soitin, johon lyödään kepillä tai muulla välineellä.
Bändissä soitti kolme muusikkoa, ja rumpali oli erityisen lahjakas.
Synonyymisanakirja
drum
-
bassorumpu, bongo, bongorumpu, jarrurumpu, rumpu, membranofoni, kalvosoitin, lyömäsoitin, sylinteri.
Mitä tarkoittaa
Rumpu on yksi vanhimmista ja yleisimmistä musiikkisoittimista, ja se kuuluu lyömäsoittimien ryhmään. Rummut valmistetaan yleensä puusta tai metallista, ja niissä on kalvo, jota soitetaan lyömällä. Rumpuja käytetään monissa musiikkityyleissä, kuten rockissa, jazziassa ja klassisessa musiikissa. Rumpujen ääni syntyy kalvon värähtelystä, ja niiden soittaminen voi vaihdella yksinkertaisista rytmeistä monimutkaisiin komposition osiin. Rumpuja voidaan myös käyttää rituaaleissa ja juhlatilaisuuksissa eri kulttuureissa ympäri maailmaa.
Käännökset
| englanti |
rumpu takoa päähänsä tynnyri
rummuttaa
A percussive musical instrument spanned with a thin covering on at least one end for strike striking, forming an acoustic chamber, affecting what materials are used to make it; a membranophone.
1749, Henry Fielding, Tom Jones, Folio Society 1973, page 631: puhekieltä The encircling wall that supports a dome or cupola puhekieltä Any of the cylindrical blocks that make up the shaft of a pillar A drumfish. puhekieltä A person's home. puhekieltä A tip, a piece of information. 1985, (w), Illywhacker, Faber and Faber 2003, page 258: puhekieltä To beat a drum. puhekieltä To beat with a rapid succession of strokes.
puhekieltä To drill or review in an attempt to establish memorization. To throb, as the heart.
road puhekieltä English drum (contraction of) |
Slangisanakirja
-
Drumssa: Lauttasaari
-
Drumssika: Lauttasaari
Läheisiä sanoja
drive-in, drive-in-elokuvateatteri, dromedaari, druidi, druusi, dualismi