dissonance

substantiivi

1. epäsointu; tilanne, jossa eri elementit eivät sovi yhteen tai ovat ristiriidassa keskenään.

   Musiikissa dissonanssi voi luoda jännitystä ja odotusta.

Synonyymisanakirja

dissonance

1. äänen ominaisuus, dissonanssi, riitasointu, epäsointuisuus, epäsointu, kakofonia, ääni, auditiivinen tuntemus, melu, meteli.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Dissonanssi on musiikkitieteessä termi, joka viittaa epämiellyttävään tai jännittävään äänen yhdistelmään, joka ei soi harmonisesti. Se eroaa konsonanssista, joka on harmoninen ja miellyttävä äänen yhdistelmä. Dissonanssia käytetään usein musiikillisessa ilmaisussa luomaan tunnetilaa, jännitettä tai siirtymiä. Dissonanssia esiintyy myös muilla aloilla, kuten psykologiassa, jossa se voi viitata siihen, että yksilön uskomukset, asenteet tai käyttäytyminen ovat ristiriidassa keskenään, mikä voi johtaa kognitiiviseen dissonanssiin.

Käännökset

Riimisanakirja

dissonance rimmaa näiden kanssa:

freelance, trance

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

diskvalifiointi, disponibiliteetti, dispositio, dissidentti, dissonanssi, dissonoida