decibel
substantiivi
-
Voimakkuuden yksikkö, joka mittaa äänen intensiivisyyttä.
Äänenvoimakkuus mitattiin desibeleinä, ja se ylitti turvalliset raja-arvot.
Mitä tarkoittaa
Desibeli (dB) on logaritminen yksikkö, jota käytetään kuvaamaan äänen intensiivisyyden suhdetta tiettyyn viitearvoon. Desibeli on nimetty Alexander Graham Bellin mukaan, ja se on yleisesti käytetty mittayksikkö äänen voimakkuuden, sähköisten signaalien ja muiden fysikaalisten ilmiöiden mittaamisessa. Desibeliasteikko on logaritminen, mikä tarkoittaa, että 10 dB:n nousu vastaa kymmenkertaista voimakkuuden kasvua. Esimerkiksi hiljainen huokaus voi olla noin 30 dB, kun taas rock-konsertin äänenvoimakkuus voi ylittää 120 dB, mikä voi olla vaarallista kuulolle. Desibeliä käytetään myös akustiikassa, äänenkäsittelyssä ja monilla muilla aloilla.
Käännökset
| englanti |
desibeli
A common measure of sound intensity that is one tenth of a bel on the logarithmic intensity scale. It is defined as dB = 10 log10(P 1/P 2), where P1 and P2 are the relative powers of the sound. |
Riimisanakirja
decibel rimmaa näiden kanssa:
askel, harha-askel, taka-askel, laukka-askel, puoliaskel, tanssiaskel, vauhtiaskel, ristiaskel, sävelaskel, puolisävelaskel
Läheisiä sanoja
debiili, debytantti, debytoida, debyytti, deduktiivinen, deduktiivisesti