daimon

substantiivi

1. Mytologinen tai filosofinen olento, joka toimii välittäjänä ihmisten ja jumalien välillä, tai edustaa jonkin asian sisäistä voimaa tai henkeä.

   Antiikin Kreikassa uskotaan, että jokaisella ihmisellä oli oma daimoninsa, joka ohjasi heidän elämäänsä.

Synonyymisanakirja

daimon

1. paha henki, paholainen, demoni, daimoni, Saatana, Sielunvihollinen, incubus, miespuolinen demoni, naispaholainen, succubus, succuba, dybbuk, dibbuk.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Daimon on käsite, joka juontaa juurensa antiikin Kreikan mytologiasta ja filosofiasta. Se tarkoittaa usein henkeä tai jumaluutta, joka on ihmisen rinnalla ja toimii hänen sisäisenä ohjaajanaan tai suojelijanaan. Daimon voi myös viitata erityisiin voimiin tai ominaisuuksiin, jotka vaikuttavat ihmisen elämään. Platon käytti termiä viitatessaan ihmisten sisäisiin voimiin, jotka vaikuttavat heidän päätöksiinsä ja tekoihinsa. Keskiajalla ja myöhemmissä kulttuureissa daimonit ovat tulleet osaksi magiaa ja okkultismia, jolloin niitä on alettu nähdä joko hyviksi tai pahiksi olennoiksi.

Käännökset

Riimisanakirja

daimon rimmaa näiden kanssa:

backgammon

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

daami, dadaismi, dadaisti, dadaistinen, daktyyli, dalai-lama