burke

substantiivi

  1. Burke tarkoittaa henkilöä, joka on mukana salaisissa tai epäilyttävissä toimissa, erityisesti murhaamisessa tai ruumiiden hävittämisessä.

    Hänet tunnetaan burkena, joka osallistui useisiin rikoksiin.

Synonyymisanakirja

burke

  1. Burk, Martha Jane Burk, Burke, Martha Jane Burke, Calamity Jane, Edmund Burke.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Termi 'burke' juontaa juurensa 1800-luvun Isoon-Britanniaan, jossa se viittaa erityisesti murhaajiin, jotka myivät ruumiita lääketieteelliseen tutkimukseen, usein tappamalla uhrejaan salaisesti. Sana on peräisin William Burke -nimisen henkilön mukaan, joka yhdessä kumppaninsa kanssa oli syyllistynyt useisiin murhiin Edinburgissa ja myi uhriensa ruumiit anatomian opiskelijoille. Tämä toiminta johti siihen, että 'burking' tuli yleiseksi termiksi, joka viittaa ruumiin hävittämiseen tai tappamiseen erityisesti kaupallisen hyödyn saamiseksi.

Sanonnat

"Tulevaisuutta ei voi koskaan suunnitella menneisyyden mukaan Edmund burke."

Riimisanakirja

burke rimmaa näiden kanssa:

tarke, virke, torke

Lisää riimejä

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro