anaemia

substantiivi

1. veren hemoglobiinipitoisuuden aleneminen, joka johtaa hapen kuljetuskyvyn heikkenemiseen ja voi aiheuttaa väsymystä ja muita oireita.

   Lääkäri diagnosoi potilaalla anemian verikokeiden perusteella.

Synonyymisanakirja

anaemia

1. aplastinen anemia, fetaali erytroblastoosi, Fanconin anemia, pansytopenia, favismi, hemolyyttinen anemia, punasoluhajoanemia, anemia.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Anemia on tila, jossa veren punasolujen määrä tai hemoglobiinin pitoisuus on alhaisempi kuin normaali, mikä heikentää veren kykyä kuljettaa happea elimistössä. Anemian syyt voivat vaihdella, ja ne voivat sisältää raudanpuutteen, krooniset sairaudet, vitamiinipuutoset (kuten B12-vitamiini), sekä perinnölliset häiriöt. Anemian oireita ovat muun muassa väsymys, heikkous, kalpeus, sydämentykytys ja hengästyminen. Anemian hoito riippuu sen syystä ja voi sisältää ravintolisien käyttöä, lääkitystä tai muita terapeuttisia toimenpiteitä.

Käännökset

Riimisanakirja

anaemia rimmaa näiden kanssa:

epidemia, salmonellaepidemia, influenssaepidemia, lavantautiepidemia, rokkoepidemia, pandemia, kemia, kidekemia, elintarvikekemia, lääkekemia

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

amuletti, anaalinen, anaboli, anabolinen, anaerobinen, anagrammi