miaphysitism

substantiivi

1. Kirkollinen oppi, jonka mukaan Kristuksessa on yksi luonto, joka on sekä jumalallinen että inhimillinen.

   Miaphysitismi oli tärkeä oppi varhaiskirkon keskusteluissa Kristuksen luonteesta.

Mitä tarkoittaa

Miaphysitismi on teologinen oppi, joka syntyi varhaiskristillisessä kontekstissa ja liittyy erityisesti Kristuksen luontoa käsitteleviin kiistoihin. Se väittää, että Jeesuksessa Kristuksessa on yksi luonto, joka yhdistää sekä jumalallisia että inhimillisiä piirteitä. Tämä oppi eroaa dyofysitisestä näkemyksestä, joka korostaa kahta erillistä luontoa: jumalallista ja inhimillistä. Miaphysitismiä kannattavat kirkkokunnat, kuten ortodoksiset kirkot, ovat olleet historiallisesti osalistettuja monista teologisista kiistoista, jotka liittyvät Kristuksen luonteeseen. Tämä oppi on ollut keskeinen myös monissa idän kirkollisissa perinteissä ja on vaikuttanut moniin kulttuurisiin ja sosiaalisiin kehityksiin alueilla, joissa miaphysitismi on ollut vallitseva oppi.

Käännökset

Läheisiä sanoja

mezzopiano, mezzosopraano, mezzotinto, mi, miau, midi